Kaikki lähti siitä, kun katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni " Jurassic Parkin.
Ja siitä se ajatus lähti. Jonnin aikaa sitten elämäni varrella tutkailin kaiken maailman teoksia ja pällistelin, että millaisia muita elokuvia on olemassa. Muistan kun käytin suurimmat osat ajastani mummolassa ja sieltä kautta kahtelin kaikenlaiset leffat mitä tuli aina vastaan ja löysin samalla vähän lapsuuden pelotteita tietyistä leffoista ja iso kiitos kuuluu niille elokuville, joita Maikkari näytti Torstaisin myöhäis-illoissa. Kaikkihan toki siihen aikaan nauhoitettiin ja katsottiin sitten seuraavana päivänä.
Sitten kun tuli taivaskanavat, niin niissä käytettiin sitten se suurempi aika ja entistä enempi aloin ahmimaan tulevia elokuvia. Muistelisin että taivaskanavilla tuli tuohon aikaan ihan valtavasti sellaisia leffoja, joista en harvakseltaan edes tiennyt mitään. Monta erilaista tänäkin päivänä nostalgiaa aiheuttavia leffoja tuli katottua niiden kautta. Toki ei sovi unohtaa aikoja, jolloin oli synttärit ja silloinkin tuli saatua joskus leffojakin lahjaksi.
Sitten kun tuli muutos aika ja muutettiin toiseen paikkakuntaan, niin silloin elokuvat jäivät tavallaan pois. Toki niitä katseltiin, mutta ei ollut sellaista kunnon herkkua saatikka aikaa katsoa elokuvia, kun kouluihinkin tuli suuremmat vastuut opiskelujen suhteen ja ympäristön vaihdos ei auttanut asiaa. Hieman vähän vierastin uutta aluetta vaikka tuli siellä käytyä junnuna, mutta itse koulu-ajat... noh, se on ihan toinen juttu.
Ylä-aikoina tutustuin hitusen paremmin sitten elokuviin ja opin katsomaan elokuvia toisella tavalla. Se oli muistaakseni 8-9 luokan väliä, kun tuli tietoon, että voimme käydä eri kursseilla ja kappas vaan sieltähän löytyi elokuva-kurssi. Toki muut oppilaat menivät vaan katsomaan elokuvia, mutta minä en. Minua kiinnosti se kurssi sen takia, että voisin nähdä jotain mitä en ole ennen nähnyt. Ja yllätyin tosi positiivisesti, että löysin sieltä ensimmäistä kertaa genren, josta en koskaan välittänyt niin paljoa.
Draaman.
Näin draaman yhteydessä elokuvan " Yksi lensi yli käenpesän " ja olin sellaisessa mielentilassa, että harvoin tällaiseen hetkeen voi ihminen antautua alle kahteen tuntiin. Kun tuohon aikaan kun katselin leffoja, katsoin sellaisia noin 1h 30 min kestoisia teoksia, jollei sitten lasketa lyhyisiä piirros-leffoja Disneyltä. " Yksi lensi yli käenpesän " avarti enempi maailmaa ja sitä kautta katsoin lisää draamoja ja tykkään luultavasti tästä genrestä nykyäänkin melko paljon.
Samassa yhteydessä näin ensimmäistä kertaa " Psychon ", Tosin tiesin sen suihku-murha kohtauksen muiden leffojen kautta, mutta kun näin itse tarinan ekaa kertaa, se tempaisi reippaasti mukaansa eikä päästänyt otteestaan. Moni muu opiskelija huokaili ja suorastaan kuorsasi leffan aikana, taisi varmaan johtua siitä, että leffan ihmiset elivät mustavalkoisessa maailmassa, mutta itse olin elokuvan sisällä ja kiinnostuin jatkuvasti siitä että mihin asti se eteni ja miten käänteentekevästi juoni kulki ja loppuratkaisu oli melkein jo ennalta-arvattavissa, mutta ai että leffa jätti kunnon jäljet pääkoppaan ja sitten löysin toisenkin genren mistä tykkäsin: Trilleri.
Ja sitten tuli toinen muutos, kun kurssi oli koluttu läpi ja kotona katsottu suthkoht kaikki vuokrapätkät ärrän kautta, niin sitten tuli isoin askel maailmassa: Suureen maailmaan opiskelemaan!
Vaihtoehtoina olisi vaihtaa maisemaa joko Helsinkiin, mutta sitten päätin että Järvenpää olisi parempi vaihtoehto, koska siellä sai olla asuntolassa viikonloput eikä tarvinnut mennä kotio vasta silloin, kun oli jotkut tarpeelliset pyhät tai muut sovittelut. Opiskelukin meni miten meni, toki löysin sieltä koulusta ehkä isoimman enemmistön kavereita ja osa niistä on edelleen listoilla SoMessa, kiitos heille!
Järvenpäässä minun elokuva-intoni nousi taivaallisiin korkeuksiin ja sisäinen idioottini nosti päätään mullista ja aloin antamaan melkein jokaiselle leffalle 5/5 tähtimäärää. Upotin jokaiselle teokselle vuoden 2005 aikana noita määriä pisteitä ja tein myöskin ensimmäisiä arvosteluja elokuvista. Harmillista vaan, että nämä eivät ole enään tallessa, mutta luultavasti häpeäisin silmät päästä kun lukisin niistä edes yhdenkin palasen.
Järvenpäässä kävin taas toisenlaisen elokuva-kurssin, tällä hetkellä vakipaikkana leffa-teatterina toimi Studio 123 ja sitä paikkaa tuli käytettyä tosi ahkeraan. Kurssin yhteydessä näin ensimmäisiä kertoja " Pianistin ", " Lost In Translationin ", " About Schmidtin "ja " muutaman muun hyvän teoksen.
Itsessään jos teatterissa ei ollut silleen mitään kiinnostavaa, niin sitten oli toki käytössä Filmtown ja Makuuni ja kummatkin olivat suhtkoht vierekkäin toisiaan, tosin toisilla puolen tietä. Käytin enempi ja enempi Filmaria hyväkseen ja vuokrasin sieltä runsahkosti elokuvia viikonlopuksi tai viikon ajaksi ja kyllähän euroa kului melko paljon. Joskus saatoin ottaa mukaan 14 leffaa 7 päivää 7 leffan sydeemin mukaan ja viikossa taisin katsoa kaikki.
Tutustuin myös tuohon aikaan ensimmäistä kertaa roska-elokuvien maailmaan. Yksi henkilö esitteli minulle sellaisia klassikoita, kuten Visa Mäkisen leffat ja monet muut sen aikaiset teokset. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on " Mac and Me ", joka samaan aikaan nauratti ja itketti katsoessaan.
Niin ja löysinpä Järvenpään reissun aikana mahdollisuuden käydä myös paikallisesti muissakin lähimmissä teattereissa ja käytin 2007 vuoden ajan Helsingissäkin katsomassa leffoja, nekin tosin silloisen tyttöystävän kanssa. Niitäkin hetkiä haalin hellällä muistolla.
2009 opiskelut päättyivät ja siihen mennessä näin sitten suurimman osan leffoista mitä en ole ennen nähnyt. Tuli pakollinen muutto suuresta maailmasta ja sitten maisemat vaihtuivat takaisin Äänekoskeen.
Elokuvien vuokrailu jatkui yhtä tahtia ja katsoin taasen suurimman osan leffoista mitä en ole eläissäni nähnyt. Ahmin ja ahmin leffoja ja katsoinpa jopa noihinkin aikoihin kaikki " Kummisedät " yhden kesäpäivän ajan.
Hypätäänpäs vuosissa etiäpäin ja sitten mennään siihen aikaan, kun päädyin hakemaan töitä. Tai no siis, työharjoittelupaikkaa. En muistanut aikaisemmin mainita, mutta olin tetissä 4 viikon ajan Makuunissa ja sepä vasta oli unelma-duunia. Tosin minusta ei tullut tiskin kautta uutta Tarantinoa, mutta olihan se hauskaa puuhaa. Aamusta sai lastata karkkilaatikot täyteen karkkia ja leffoja sai asetella hyllyyn eli perushommaa.
Kotipaikkakunnassani sitten pääsin tekemään työharjoittelua silloiseen Kinomikkoon, joka oli nimetty Mikko Niskasen mukaan. Se oli muuten hyvää harjoittelua, mutta oma rytmitys karisi pahasti, nukahtelin juuri tärkeinä päivinä kun piti sopia että milloin näen omistajan kanssa ja milloin menen töihin, joten se jäi sitten siihen, mutta sitten tehtiin diili, että aina kun oli tarvetta hänellä, että piti paikan päälle mennä laittaan popparit kuntoon ja samalla repiä asiakkaiden lipuista kannat, niin sain ilmatteeksi katsoa leffan yläparven kautta.
Samaisen omistajan kautta perustettiin hieman myöhemmin oma leffakerho ja siitäpä tuli sitten itelleni yksi hienoimmista muistoista. Paikallisen Keski-suomalaisen toimittaja saapui meitä kerhon jäseniä haastattelemaan leffoihin liittyen ja oletin, että varmaan minusta juttuun tulee pienempi pala.
Hassusti kuitenkin kävi, että kun piti ottaa kuvia, niin toimittajan kamerasta oli ilmeisesti tila loppunut tai jtn, mutta siihen tuli sitten pelastus, kun " 2001 - avaruusseikkailu " näytettiin teatterissa kerhon yhteydessä ja se oli näennäisesti viimeisiä leffoja mitä kerholla näytettiin. Toimittaja saapui kuvaushommiin. Muut jäsenet istuivat taka-alalla ja itse istuin eturivissä. Toimittaja otti kuvia ja ei kestänyt kun muutaman kuukauden ja sain tietää, että minun pärstäni on lehdessä.
Samaisena päivänä matkustin Jyväskylään elokuva-ostoksille. Niin tässä tarinassani jää aika paljon palasia pois että mitä kautta tuli leffoja hankittua, mutta joo. Nii siis kun pääsin Jyväskylään ja sain shoppailut suoritettua, niin ostin sitten tietty päivänlehden ja sitä siinä selailin ja siellähän se oli, oma naamavärkki! Pitkälettinen rillipää istui eturivissä ja jutun otsikko oli lainattu minun haastattelustani. Otin lehden kouraani, pääsin kotiin, säilytin sitä noin muutaman kuukauden ja sitten framitin sen omalle tekemälleni taululle, joka tänäkin päivänä seisoo komeuttaan mun seinällä.
Pieni harppaus vuoteen 2008 ja henkilöön nimeltä Doug Walker eli Nostalgia Critic. Katselin Dougin videoita tuohon aikaan tosi paljon ja sitä kautta löysin myös James Rolfen eli Angry Video Game Nerdin eli Cinemassacren. Doug arvosteli Criticin hahmona nostalgisia leffoja ja teki niistä omaa hauskaa ja seuraan hänen uraansa tänäkin päivänä. Jamesin videoista tykkään ehkä hitusen enempi, kun hänen uusin osuutensa kanavalla eli " Rental Reviews " käsittelee elokuvia, joista voi keskustella vapaamieleisesti ja samalla muistella että mikä niissä oli hyvää ja mikä ei.
Muihin idoleihin kuuluu edesmennyt elokuva-kriitikko Roger Ebert, hänen aisaparinsa Gene Siskel, Youtubessa omaa kanavaa pyörittävä Chris Stuckmann, jonka haluaisin nähdä joku päivä. Muissa nimikkeissä löytyy Schmoesknown porukka, Screenjunkies, FlickPick, Cinema Snob, GoodBadFlicks ja Double Toasted.
Suomalaisittain seuraan Rauli Ylitaloa, Videospacea, Japen leffavlogia, Iikka Kiveä ja Camice Productionsia
Omaa kanavaani EloNurkkaa pyöritän nykyään liian harvoin, mutta jos kysellään että mistä voisi seuraavaksi tehdä videota, otan aiheen vastaan ja teen sen. En käytä videoissani ollenkaan editointia ja muuta hienoutta, vaan lauon kaiken palautteen leffoista tai tv-sarjoista suorana syöttönä. En tiedä miksi näin teen, mutta olen tottunut tähän systeemiin.
Pyrin nyt tekemään tätä blogi-hommaa ahkerasti, koska en ole blogaillut aikoihin. Ja muutenkin kun tykkään tehdä leffoista arvosteluja, niin otan nyt tämänkin systeemin takaisin käyttöön. Helppoahan tämä ei ole ihan näin alkuun, kun pitää tätä blogin omaa ulko-asua muokata parempaan kuosiin, mutta mennään tällä " rototyypillä " nyt näin alkupätkä ja sitten opiskellaan ulko-asun tekoa.
Niin ja tähän loppuun voisin merkitä 10 elokuvaa, jotka ovat tärkeitä ja sellaisia mistä pidän tosi paljon tänäkin päivänä.Nämä eivät ole järjestyksessä.
20. Birdman
19. Jaws
18. Zodiac
17. Uhrilampaat
16. Terminator 2 - Tuomionpäivä
15. Yksi lensi yli käenpesän
14. American Psycho
13. Big Lebowski
12. Donnie Darko
11. Yön Ritari
10. Batman
9. Titanic
8. Monty Pythonin elämän tarkoitus
7. Brazil - tämän hetken tuolla puolen
6. Dark City
5. Star Wars - Imperiumin vastaisku
4. Die Hard
3. Hohto
2. Inception
1. Ed Wood
Jossain vaiheessa julkaisen täällä Top 100 listauksen ja se on mahdollisesti järjestyksessä, joten saatte sitä sitten odotella.
Tervetuloa EloNurkan blogailun ihmeelliseen maailmaan... tai vaan lukaisemaan arvostelujani elokuvista, joita olen katsonut.
Ja siitä se ajatus lähti. Jonnin aikaa sitten elämäni varrella tutkailin kaiken maailman teoksia ja pällistelin, että millaisia muita elokuvia on olemassa. Muistan kun käytin suurimmat osat ajastani mummolassa ja sieltä kautta kahtelin kaikenlaiset leffat mitä tuli aina vastaan ja löysin samalla vähän lapsuuden pelotteita tietyistä leffoista ja iso kiitos kuuluu niille elokuville, joita Maikkari näytti Torstaisin myöhäis-illoissa. Kaikkihan toki siihen aikaan nauhoitettiin ja katsottiin sitten seuraavana päivänä.
Sitten kun tuli taivaskanavat, niin niissä käytettiin sitten se suurempi aika ja entistä enempi aloin ahmimaan tulevia elokuvia. Muistelisin että taivaskanavilla tuli tuohon aikaan ihan valtavasti sellaisia leffoja, joista en harvakseltaan edes tiennyt mitään. Monta erilaista tänäkin päivänä nostalgiaa aiheuttavia leffoja tuli katottua niiden kautta. Toki ei sovi unohtaa aikoja, jolloin oli synttärit ja silloinkin tuli saatua joskus leffojakin lahjaksi.
Sitten kun tuli muutos aika ja muutettiin toiseen paikkakuntaan, niin silloin elokuvat jäivät tavallaan pois. Toki niitä katseltiin, mutta ei ollut sellaista kunnon herkkua saatikka aikaa katsoa elokuvia, kun kouluihinkin tuli suuremmat vastuut opiskelujen suhteen ja ympäristön vaihdos ei auttanut asiaa. Hieman vähän vierastin uutta aluetta vaikka tuli siellä käytyä junnuna, mutta itse koulu-ajat... noh, se on ihan toinen juttu.
Ylä-aikoina tutustuin hitusen paremmin sitten elokuviin ja opin katsomaan elokuvia toisella tavalla. Se oli muistaakseni 8-9 luokan väliä, kun tuli tietoon, että voimme käydä eri kursseilla ja kappas vaan sieltähän löytyi elokuva-kurssi. Toki muut oppilaat menivät vaan katsomaan elokuvia, mutta minä en. Minua kiinnosti se kurssi sen takia, että voisin nähdä jotain mitä en ole ennen nähnyt. Ja yllätyin tosi positiivisesti, että löysin sieltä ensimmäistä kertaa genren, josta en koskaan välittänyt niin paljoa.
Draaman.
Näin draaman yhteydessä elokuvan " Yksi lensi yli käenpesän " ja olin sellaisessa mielentilassa, että harvoin tällaiseen hetkeen voi ihminen antautua alle kahteen tuntiin. Kun tuohon aikaan kun katselin leffoja, katsoin sellaisia noin 1h 30 min kestoisia teoksia, jollei sitten lasketa lyhyisiä piirros-leffoja Disneyltä. " Yksi lensi yli käenpesän " avarti enempi maailmaa ja sitä kautta katsoin lisää draamoja ja tykkään luultavasti tästä genrestä nykyäänkin melko paljon.
Samassa yhteydessä näin ensimmäistä kertaa " Psychon ", Tosin tiesin sen suihku-murha kohtauksen muiden leffojen kautta, mutta kun näin itse tarinan ekaa kertaa, se tempaisi reippaasti mukaansa eikä päästänyt otteestaan. Moni muu opiskelija huokaili ja suorastaan kuorsasi leffan aikana, taisi varmaan johtua siitä, että leffan ihmiset elivät mustavalkoisessa maailmassa, mutta itse olin elokuvan sisällä ja kiinnostuin jatkuvasti siitä että mihin asti se eteni ja miten käänteentekevästi juoni kulki ja loppuratkaisu oli melkein jo ennalta-arvattavissa, mutta ai että leffa jätti kunnon jäljet pääkoppaan ja sitten löysin toisenkin genren mistä tykkäsin: Trilleri.
Ja sitten tuli toinen muutos, kun kurssi oli koluttu läpi ja kotona katsottu suthkoht kaikki vuokrapätkät ärrän kautta, niin sitten tuli isoin askel maailmassa: Suureen maailmaan opiskelemaan!
Vaihtoehtoina olisi vaihtaa maisemaa joko Helsinkiin, mutta sitten päätin että Järvenpää olisi parempi vaihtoehto, koska siellä sai olla asuntolassa viikonloput eikä tarvinnut mennä kotio vasta silloin, kun oli jotkut tarpeelliset pyhät tai muut sovittelut. Opiskelukin meni miten meni, toki löysin sieltä koulusta ehkä isoimman enemmistön kavereita ja osa niistä on edelleen listoilla SoMessa, kiitos heille!
Järvenpäässä minun elokuva-intoni nousi taivaallisiin korkeuksiin ja sisäinen idioottini nosti päätään mullista ja aloin antamaan melkein jokaiselle leffalle 5/5 tähtimäärää. Upotin jokaiselle teokselle vuoden 2005 aikana noita määriä pisteitä ja tein myöskin ensimmäisiä arvosteluja elokuvista. Harmillista vaan, että nämä eivät ole enään tallessa, mutta luultavasti häpeäisin silmät päästä kun lukisin niistä edes yhdenkin palasen.
Järvenpäässä kävin taas toisenlaisen elokuva-kurssin, tällä hetkellä vakipaikkana leffa-teatterina toimi Studio 123 ja sitä paikkaa tuli käytettyä tosi ahkeraan. Kurssin yhteydessä näin ensimmäisiä kertoja " Pianistin ", " Lost In Translationin ", " About Schmidtin "ja " muutaman muun hyvän teoksen.
Itsessään jos teatterissa ei ollut silleen mitään kiinnostavaa, niin sitten oli toki käytössä Filmtown ja Makuuni ja kummatkin olivat suhtkoht vierekkäin toisiaan, tosin toisilla puolen tietä. Käytin enempi ja enempi Filmaria hyväkseen ja vuokrasin sieltä runsahkosti elokuvia viikonlopuksi tai viikon ajaksi ja kyllähän euroa kului melko paljon. Joskus saatoin ottaa mukaan 14 leffaa 7 päivää 7 leffan sydeemin mukaan ja viikossa taisin katsoa kaikki.
Tutustuin myös tuohon aikaan ensimmäistä kertaa roska-elokuvien maailmaan. Yksi henkilö esitteli minulle sellaisia klassikoita, kuten Visa Mäkisen leffat ja monet muut sen aikaiset teokset. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on " Mac and Me ", joka samaan aikaan nauratti ja itketti katsoessaan.
Niin ja löysinpä Järvenpään reissun aikana mahdollisuuden käydä myös paikallisesti muissakin lähimmissä teattereissa ja käytin 2007 vuoden ajan Helsingissäkin katsomassa leffoja, nekin tosin silloisen tyttöystävän kanssa. Niitäkin hetkiä haalin hellällä muistolla.
2009 opiskelut päättyivät ja siihen mennessä näin sitten suurimman osan leffoista mitä en ole ennen nähnyt. Tuli pakollinen muutto suuresta maailmasta ja sitten maisemat vaihtuivat takaisin Äänekoskeen.
Elokuvien vuokrailu jatkui yhtä tahtia ja katsoin taasen suurimman osan leffoista mitä en ole eläissäni nähnyt. Ahmin ja ahmin leffoja ja katsoinpa jopa noihinkin aikoihin kaikki " Kummisedät " yhden kesäpäivän ajan.
Hypätäänpäs vuosissa etiäpäin ja sitten mennään siihen aikaan, kun päädyin hakemaan töitä. Tai no siis, työharjoittelupaikkaa. En muistanut aikaisemmin mainita, mutta olin tetissä 4 viikon ajan Makuunissa ja sepä vasta oli unelma-duunia. Tosin minusta ei tullut tiskin kautta uutta Tarantinoa, mutta olihan se hauskaa puuhaa. Aamusta sai lastata karkkilaatikot täyteen karkkia ja leffoja sai asetella hyllyyn eli perushommaa.
Kotipaikkakunnassani sitten pääsin tekemään työharjoittelua silloiseen Kinomikkoon, joka oli nimetty Mikko Niskasen mukaan. Se oli muuten hyvää harjoittelua, mutta oma rytmitys karisi pahasti, nukahtelin juuri tärkeinä päivinä kun piti sopia että milloin näen omistajan kanssa ja milloin menen töihin, joten se jäi sitten siihen, mutta sitten tehtiin diili, että aina kun oli tarvetta hänellä, että piti paikan päälle mennä laittaan popparit kuntoon ja samalla repiä asiakkaiden lipuista kannat, niin sain ilmatteeksi katsoa leffan yläparven kautta.
Samaisen omistajan kautta perustettiin hieman myöhemmin oma leffakerho ja siitäpä tuli sitten itelleni yksi hienoimmista muistoista. Paikallisen Keski-suomalaisen toimittaja saapui meitä kerhon jäseniä haastattelemaan leffoihin liittyen ja oletin, että varmaan minusta juttuun tulee pienempi pala.
Hassusti kuitenkin kävi, että kun piti ottaa kuvia, niin toimittajan kamerasta oli ilmeisesti tila loppunut tai jtn, mutta siihen tuli sitten pelastus, kun " 2001 - avaruusseikkailu " näytettiin teatterissa kerhon yhteydessä ja se oli näennäisesti viimeisiä leffoja mitä kerholla näytettiin. Toimittaja saapui kuvaushommiin. Muut jäsenet istuivat taka-alalla ja itse istuin eturivissä. Toimittaja otti kuvia ja ei kestänyt kun muutaman kuukauden ja sain tietää, että minun pärstäni on lehdessä.
Samaisena päivänä matkustin Jyväskylään elokuva-ostoksille. Niin tässä tarinassani jää aika paljon palasia pois että mitä kautta tuli leffoja hankittua, mutta joo. Nii siis kun pääsin Jyväskylään ja sain shoppailut suoritettua, niin ostin sitten tietty päivänlehden ja sitä siinä selailin ja siellähän se oli, oma naamavärkki! Pitkälettinen rillipää istui eturivissä ja jutun otsikko oli lainattu minun haastattelustani. Otin lehden kouraani, pääsin kotiin, säilytin sitä noin muutaman kuukauden ja sitten framitin sen omalle tekemälleni taululle, joka tänäkin päivänä seisoo komeuttaan mun seinällä.
Pieni harppaus vuoteen 2008 ja henkilöön nimeltä Doug Walker eli Nostalgia Critic. Katselin Dougin videoita tuohon aikaan tosi paljon ja sitä kautta löysin myös James Rolfen eli Angry Video Game Nerdin eli Cinemassacren. Doug arvosteli Criticin hahmona nostalgisia leffoja ja teki niistä omaa hauskaa ja seuraan hänen uraansa tänäkin päivänä. Jamesin videoista tykkään ehkä hitusen enempi, kun hänen uusin osuutensa kanavalla eli " Rental Reviews " käsittelee elokuvia, joista voi keskustella vapaamieleisesti ja samalla muistella että mikä niissä oli hyvää ja mikä ei.
Muihin idoleihin kuuluu edesmennyt elokuva-kriitikko Roger Ebert, hänen aisaparinsa Gene Siskel, Youtubessa omaa kanavaa pyörittävä Chris Stuckmann, jonka haluaisin nähdä joku päivä. Muissa nimikkeissä löytyy Schmoesknown porukka, Screenjunkies, FlickPick, Cinema Snob, GoodBadFlicks ja Double Toasted.
Suomalaisittain seuraan Rauli Ylitaloa, Videospacea, Japen leffavlogia, Iikka Kiveä ja Camice Productionsia
Omaa kanavaani EloNurkkaa pyöritän nykyään liian harvoin, mutta jos kysellään että mistä voisi seuraavaksi tehdä videota, otan aiheen vastaan ja teen sen. En käytä videoissani ollenkaan editointia ja muuta hienoutta, vaan lauon kaiken palautteen leffoista tai tv-sarjoista suorana syöttönä. En tiedä miksi näin teen, mutta olen tottunut tähän systeemiin.
Pyrin nyt tekemään tätä blogi-hommaa ahkerasti, koska en ole blogaillut aikoihin. Ja muutenkin kun tykkään tehdä leffoista arvosteluja, niin otan nyt tämänkin systeemin takaisin käyttöön. Helppoahan tämä ei ole ihan näin alkuun, kun pitää tätä blogin omaa ulko-asua muokata parempaan kuosiin, mutta mennään tällä " rototyypillä " nyt näin alkupätkä ja sitten opiskellaan ulko-asun tekoa.
Niin ja tähän loppuun voisin merkitä 10 elokuvaa, jotka ovat tärkeitä ja sellaisia mistä pidän tosi paljon tänäkin päivänä.Nämä eivät ole järjestyksessä.
20. Birdman
19. Jaws
18. Zodiac
17. Uhrilampaat
16. Terminator 2 - Tuomionpäivä
15. Yksi lensi yli käenpesän
14. American Psycho
13. Big Lebowski
12. Donnie Darko
11. Yön Ritari
10. Batman
9. Titanic
8. Monty Pythonin elämän tarkoitus
7. Brazil - tämän hetken tuolla puolen
6. Dark City
5. Star Wars - Imperiumin vastaisku
4. Die Hard
3. Hohto
2. Inception
1. Ed Wood
Jossain vaiheessa julkaisen täällä Top 100 listauksen ja se on mahdollisesti järjestyksessä, joten saatte sitä sitten odotella.
Tervetuloa EloNurkan blogailun ihmeelliseen maailmaan... tai vaan lukaisemaan arvostelujani elokuvista, joita olen katsonut.
Kommentit
Lähetä kommentti